Sitä ei tajua etukäteen, että kuinka paljon korkeakouluvaihtoon lähteminen vaatii järjestelyitä - mulle se tuli aika hurjana yllätyksenä. Ite en ollut lukiossa vaihdossa, mutta uskoisin, että silloin se on huomattavasti helpompaa ja stressivapaampaa, koska koulu järjestää suurimman osan käytännön asioista (ja vanhemmat). Mutta nyt järjestetään kaikki itse. It's not as easy peasy pumpkin peasy as you'd think!
Vaihtoon hakeminen:
Stressi alkaa siinä vaiheessa kun päättää hakea vaihtoon ja aloittaa hakemuksen tekemisen. Motivaatiokirjeen tulee olla hyvin kirjoitettu ja sisällöltään oikeanlainen, jotta pääsee sinne minne haluaa. Jatkan muiden vaihtareiden perinnettä enkä siitä sen enempää julkisesti huutele, että mitä siihen kuuluu kirjoittaa, kjeh kjeh kjeh. Kaikki kivat saavat tulla suoraan kysymään siitä tarkemmin jos uskaltaa. Hih. Päätin hakea jo nyt varmuuden vuoksi, että voisin hakea uudelleen ensi vuonna, jos en nyt olisi päässyt valitsemiini kohteisiin. En kuitenkaan suosittele POMOja lähtemään vaihtoon neljännellä lukukaudella, sillä se tekee asioista vaikeampia, niin kurssien osalta, kuin senkin, että et saa viettää viimeistä yhteistä lukukautta luokkasi kanssa, etkä välttämättä tapaa heitä enää palattuasi.
Hakemukseen täytyy myös valita jokaisesta koulusta oikeanlaiset kurssit ja niiden läpikäyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Valinnat eivät siis toki ole tässä vaiheessa lopullisia, mutta oikeanlaisilla vaihtoehdoilla voi vakuuttaa kv-koordinaattorin, että on hakemassa tosissaan ja aikoo opiskellakin vaihdon aikana.
Kouluun hakeminen:
Kun Haaga-Helia on hyväksynyt sinut vaihtoon johonkin tiettyyn kohteeseen, ei se vielä 100% varmuudella tarkoita sitä, että välttämättä pääsisit sinne. On kuitenkin tietääkseni hyvin harvinaista, että kohdekoulu ei opiskelijaa hyväksyisi. Mutta sinne täytyy kuitenkin myös hakea vielä suoraan. Kaikilla kouluilla on vähän eri systeemit ja deadlinet hakemuksille. Itse en oikein löytänyt mitään deadlinea, joten laitoin hakemuksen heti kun sain sen aikaiseksi, muistaakseni toukokuun lopulla. Sitten tuli suuri epätietoisuuden vaihe. Kesti puolitoista kuukautta ennen kuin sain vastauksen, ja senkin siksi koska laitoin jo huolissani sähköpostia perään. Yksi asia mikä yllätti oli se, että Kanadassa ei ollakaan yhtä täsmällisiä kuin Suomessa, vaikka näin voisi kuvitella. Siellä on enemmän semmoinen rennompi espanjalaistyylinen mañana mañana -asenne. Muuten ihan arvostettavaa ja omaankin elämätyyliini sopivaa, mutta tässä tilanteessa olisin kyllä kaivannut hieman enemmän sitä täsmällisyyttä. Sama juttu on ollut myös muun yhteydenpidon kanssa, mutta kaikki vastaukset ovat kuitenkin joskus tulleet ja asiat ovat järjestyneet. Eli ei siis kannata heti huolestua ja panikoida jos omalle kohdalle sattuu samanlainen tilanne.
Lennot:
Sitten tuli hoppu varata lennot, koska ne tulevat aina kalliimmaksi lähtöä kohden (paitsi tietenkin äkkilähdöt, mutta niiden varaan ei ehkä oikein vaihtoon lähtiessä kannata jättää). Menopaluut ovat yleensä halvempia, mutta ostin vain menolipun, koska en vieläkään tiedä milloin tulen sieltä takaisin... Tein aika kattavan 'tutkimuksen' lentohinnoista, sillä halusin tietenkin löytää halvimman mahdollisen. Etsin hintoja usealta eri sivulta ja usealta eri päivältä. Kaikkein halvin lento löytyi taas Supersaverilta.
Hinta 454,71€, lentoyhtiö Icelandair, välilasku Reykjavikissa, lentoaika 10t 35min - Lähtö Helsingistä 14.20 ja saapuminen Torontoon 17.55. Aikaeroa siis 7 tuntia.
Tämän postauksen piti alunperin olla lyhyt kokoelma kaikista käytännön järjestelyistä mitä tulee ottaa huomioon, mutta koska innostuin tietenkin puhumaan itsestäni, niin tämä tulee nyt kolmessa osassa....
