"I don't worry at all. I have a feeling I can do anything here. Anything can happen here. It is a little like being a child, with faith, again." - George Lukk, post-war immigrant

Friday 20 December 2013

Edistystä! Ja kaksi viikkoa lähtöön.... :s

Päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa kaikki loput käytännön järjestelyt vihdoin pois alta. Tai no... melkein kaikki.

Vakuutuksen sain hankittua Op-Pohjolasta samalla kun hain uuden kiiltävän Debit-kasettikorttini pankista. Vakuutusneuvoja oli oikein mukavanoloinen ja keksi nopeasti ratkaisun selitettyäni tilanteen. Hän osasi selittää asiat niin, että minäkin ne ymmärsin - ainakin sitten kun kysyin, että mitä mikäkin tarkoittaa... Aikaa koko käyntiin meni vain alle vartti, ja lähdin toimistosta erittäin tyytyväisenä ja selkein mielin.
Vakuutukseeni sisältyy Eurooppalaisen Matkustajavakuutus (60,92€) sekä matkatavara-, matkavastuu- ja matkaoikeusturvavakuutukset (38,23€), eli yhteensä hieman alle 100€ vuosimaksua. Tämä koskee nyt vain sitä neljää kuukautta, jonka varmasti olen Kanadassa. Jos saan harjoittelupaikan, niin minun täytyy tietenkin hakea vakuutukseenkin lisäaikaa.

Hotellin varasin myös SuperSaverin kautta. Kun sain tiedon, että edellisen lentokenttäkuljetusyrityksen lopettamisen jälkeen sen oli korvannut uusi, halusin hotellin lentokentän läheltä. Näin saisin laukut helposti vietyä suoraan hotellille ja lähdettyä keskustaan ilman turhia kantamuksia. Päädyin melko yllättävään vaihtoehtoon, nimittäin Hiltoniin. Tarkemmin sanottuna Hilton Toronto Airport Hotel & Suites. Hintaa yhdelle yölle tuli tarjouksen ansiosta vain 76€. Hotelli sijaitsee alle kilometrin päässä lentokentältä.
Sieltä pääsen siis helposti seuraavana päivänä takaisin lentokentälle, josta RobertQ kuljettaa minut Londoniin hintaan $65.11. Tämä on aikuisen hinta, koska en uskaltanut luottaa siihen, että heille riittää admission letter todistukseksi opiskelijalippuun, mutta ero olisi ollut vain pari dollaria. Nyt ei tarvitse huolehtia myöskään matkatavaroiden painorajoista.

ESTAn sain helposti täältä. Jenkkityyliin hakemus tosin sisälsi hieman erikoisia kysymyksiä... Yhdessä kysyttiin melkein suoraan että "Oletko terroristi?". Haluaisin nähdä sen henkilön, joka siihen vastaa myöntävästi....

Suomen puhelinliittymäasian selvitin Soneran sivuilla chatissa. Vihaan virallisten puheluiden tekemistä ja välttelen niitä viimeiseen saakka, joten chat oli huomattavasti parempi vaihtoehto, vaikka kyllä sekin hieman hassulta tuntui... No mutta vastauksen sain kuitenkin muutamassa minuutissa - muutan vain liittymäni Sonera Perus -liittymäksi, jossa kuukausimaksua on vain 1,90€ ja loput määräytyy käytön mukaan. Otan SIM-kortin pois varmaankin jo lentokentällä, joten lisähintaa ei pitäisi tulla, kun laskutuskausikin vaihtuu juuri seuraavana päivänä.

Matkustusilmoituksen tekeminen hoitui vaivattomasti netissä. Tämähän ei ole täysin pakollinen ja välttämätön, enkä minäkään tehnyt sitä Barcelonassa asuessani, mutta se on kuitenkin ihan suositeltavaa eikä maksa juurikaan vaivaa eikä lainkaan rahaa.

Osoitteenmuutoksen tekeminen olikin sitten hieman haastavampaa. Pohdin pitkään, että kumpi osoite minun kannattaisi laittaa, Kanadan vai äidin osoite. Osoitteenmuutos kun piti kuitenkin tehdä, ettei postit tulisi tänne Porvooseen. Lähinnä postien takia päädyinkin sitten lopulta äidin osoitteeseen. Ei sitä tärkeää postia kuitenkaan juurikaan tule, ja niistäkin äiti voi sitten informoida minua. Tätä kautta tieto menee sekä postille, väestörekisterikeskukselle että maistraatille, jos niin valitsee. En itse enää muista mihin lopulta päädyin, koska menin vaiheissa edestakaisin jahkaillen ja miettien mitä tekisin.

Talkkari. Rakas ihana (not) Hytsky-naapurini. Hänellekin piti kuitenkin käydä täyttämässä muuttoilmoitus tilinumeroineen takuurahan palauttamista varten. Sain juuri ja juuri kaivauduttua sängynpohjalta nenäliinakerroksen läpi vatsalihaksia vahvistavan yskäni kanssa pikavisiitille naapuriin, ja sain onneksi asioida hänen mukavamman puoliskonsa kanssa. Hän tuli kylläkin avaamaan oven vasta toisen ovikellon rimpautuksen jälkeen koska oli kuulemma nukahtanut.

Joskus sitä joutuu maksamaan tyhmyydestään, ja tällä kertaa kirjaimellisesti. Olin merkannut kalenteriini ja ties minne, että sali täytyy irtisanoa lokakuun loppuun mennessä, sillä irtisanomisaika on kaksi kuukautta. Noh... enpäs sitten saanut sitä aikaiseksi ennen kuin vasta eilen. Ja sekin hoitui puhelimitse alle minuutissa. Olin ollut aivan varma, että joudun käymään paikan päällä ja sinne asti käveleminen ei hirveästi houkuttanut tässä olotilassa. Selvennettäköön siis että en ole pystynyt käymään kuntosalilla pariin kuukauteen koska satutin polveni Vierumäen opintomatkalla. (Todennäköisesti nivelsiteet, mutta who knows, kun en kuvauksiin asti päässyt, vain vähän hiplailtavaksi ja kidutettavaksi.) No nyt sitten olen maksanut ja maksan usealta kuukaudelta turhaan. Toisaalta mitä sitä sen kummemmin murehtimaan, mutta olisihan tuolle rahalle ollut muutakin käyttöä...




Sain Fanshawelta jo lukujärjestyksen, joka vaikuttaa lupaavan rennolta, vaikkakin yllätyin siitä, että torstaisin viimeinen tunti olisi kuudesta kahdeksaan. Tosin... kyseinen kurssi sattuu olemaan Wines Discovery ja koska perjantai on vapaa niin... etkot much?
Kaksi kurssia menee päällekkäin, joten minun piti antaa pari vaihtoehtoa, jolla voisin korvata toisen. Oli kamalan vaikeaa valita pitäisinkö Convention Services vai Mixology kurssin, mutta päädyin kuitenkin ensimmäiseen, koska lopulta taidan siitä hyötyä enemmän tulevaisuutta ajatellen. Mutta katsotaan nyt mitä Mr. Townsend päättää.



Vielä pitäisi tehdä netissä pankille uusi lainahakemus, jotta saan opintolainaani korotettua. En siis aio tuhlata sitä, vaan käyttää vain hätätilanteissa. On rauhoitavaa tietää, että jos jotain suunnittelematonta tapahtuisi, niin ratkaisu ei jäisi ainakaan rahasta kiinni.
Pitäisi vielä myös hakea pankista käteisenä jonkin verran Kanadan dollareita. Kiireessä unohdin niitä pyytää viime käynnilläni.
Koulujututkin sain vihdoin tehtyä vaikka niidenkin tekemistä täytyi tietenkin pitkittää, koska olinhan jo onnellisesti lomalla.
Nyt on kuitenkin pakko jatkaa pakkaamista, josta tekee hieman haastavaa se, ettei jaksa nousta sängystä...

Ps. En jaksa nyt edes oikolukea tätä kirjoitusta, toivottavasti siitä saa selvää.. Jotakin höpötystä voisi ehkä karsia mutta koittakaa kestää.


Delafe y las Flores Azules - Ciudadanos de un Lugar Llamado Mundo
Haloo Helsinki! - Maailma On Tehty Meitä Varten 

No comments:

Post a Comment